Ehdoton ei ruuhkamaksuille, työnteon lisäveroille

Olen nyt muutamassa aiemmassa kirjoituksessani avannut ajatuksiani ja arvomaailmaani yleisellä tasolla. Nyt vuorossa on konkreettinen ja yhteen teemaan keskittyvä mielipidekirjoitus ruuhkamaksuista. 

Viime aikoina hämmästyttävän monet tahot ovat esittäneet ruuhkamaksuja, eli kaupunkiseutujen tienkäyttömaksuja, ratkaisuksi autoilun tuottamiin päästöihin, liikenteen ruuhkautumiseen, joukkoliikenteen käyttöön kannustamiseen ja myös joukkoliikenteen rahoittamiseen. Ja vaikka mihin muuhunkin. Suomen hallituskin valmistelee lakia, joka mahdollistaisi kaupungeille ruuhkamaksujen käyttöönoton.  

Mikään noista perusteista ei kuitenkaan ole kovin kestävällä pohjalla. Ensinnäkin autoilu tuottaa jatkuvasti yhä vähemmän päästöjä paitsi autokannan uusiutumisen, myös sen nopean ja yhä kiihtyvän sähköistymisen myötä. Tätä kehitystä hallitus voisi helposti nopeuttaa esimerkiksi viimein poistamalla siirtymäajalla ”väliaikaisen” ja erittäin haitallisen autoveron. Samalla liikenneturvallisuus paranisi ja ihmishenkiä säästyisi, mutta jostain, ilmeisen ideologisesta, syystä tämä ei käy. 

Toiseksi Suomessa ei ole oikeita ruuhkia. Liikenne sumppuuntuu tässä maassa säännöllisesti ainoastaan paikoissa, joissa liikennesuunnittelussa on tehty selviä virheitä. Jos tällä auto- ja väestömäärällä ja väestöntiheydellä liikenne ruuhkautuu, kertoo se ainoastaan liikennesuunnittelun epäonnistumisesta, ja silloin tuo epäonnistuminen pitää korjata autoilijoiden rankaisemisen sijaan. 

Kolmanneksi autoilu ei monelle pääkaupunkiseudulla tai kehyskunnissa asuvalle ole mikään valinta, vaan mielekkään arjen, työnteon ja yrittämisen edellytys. Julkisilla on hyvin vaikeaa mennä töihin aamuyöllä tai raskaiden kantamusten kanssa. Pääkaupunkiseudullakin on paljon alueita, joita joukkoliikenne ei kummoisesti palvele päivälläkään. Näin ollen autoilu ei ruuhkamaksuilla vähene, siitä vain tulee kalliimpaa. Kyseessä olisi työnteon lisävero, jollaisia ei Suomessa todellakaan kaivata. 

Mikä irvokkainta, tämä työnteon lisävero kohdistuisi erityisesti pienituloisiin, jotka usein työskentelevät aloilla, joilla esimerkiksi etätyön tekeminen ei ole mahdollista, ja joilla vuorotyö on tavallista. Ihmisiin, jotka pitävät vaikeinakin aikoina yhteiskunnan käynnissä. Tässä tuoreehkossa Taloussanomien artikkelissa on hyviä esimerkkejä noista aloista. Ruuhkamaksut veisivät pienituloiselta jopa yli kuukauden palkan vuodessa – ”pienituloisiin kohdistuva työssäkäyntivero” – Taloussanomat 

Voin helposti kertoa myös esimerkin omasta kokemuksestani. Olen kaksi viime kesää työskennellyt kuorma-autonkuljettajana Vantaalla sijaitsevasta terminaalista käsin. Autolla työmatkani sinne on kestänyt liikenteestä riippuen 20–30 minuuttia, mikä on varsin kohtuullista. Julkisia liikennevälineitä käyttäen matkaan menee nopeimmillaankin noin tunti ja kaksikymmentä minuuttia – käytännössä vielä enemmän, sillä osa tuon matkan linjoista liikennöi melko harvoin, ja huonolla tuurilla niitä joutuu odottelemaan. Tätä voi jokainen kokeilla laittamalla HSL:n reittioppaaseen lähtöpaikaksi Otaniemen ja määränpääksi osoitteen Nuolikuja 2, Vantaa. Jos työvuoro alkaa vaikka puoli kuudelta aamulla, ei julkinen liikenne toimi lainkaan. Näin ollen julkinen liikenne ei ole tuolla työ- ja asuinpaikan yhdistelmällä realistinen vaihtoehto ruuhkamaksujen aikanakaan, vaan ruuhkamaksut ainoastaan pakottaisivat työntekijän maksamaan lisää työssäkäynnistään. 

On myös huomattava, että Otaniemi ei ole mitään periferiaa, vaan 10 minuutin metromatkan päässä Helsingin keskustasta sijaitseva yliopistokaupunginosa. Periferiana ei voi pitää myöskään Vantaan Viinikkalaa, jossa tuo terminaali sijaitsee, sillä se on tärkeä teollisuusalue, joka tarjoaa yli 5 000 työpaikkaa kehäradan sisäpuolella. Siis jopa Suomen kattavimman joukkoliikennejärjestelmän piirissä asuu ja työskentelee paljon ihmisiä, joille auto on työssäkäynnin kannalta välttämättömyys. 

Ammattiliikenne ja muut alat, joille autoilu on itse työnteon puolesta täysin välttämätöntä, ovat tietysti oma lukunsa myös elinkeinotoiminnan kannattavuuden puolesta. Jos ruuhkamaksut koskisivat myös niitä, näkyisivät ne suoraan alan kannattavuudessa ja kirjaimellisesti kaikkien mahdollisten tuotteiden ja myös palveluiden hinnoissa. Erityisesti palveluiden verokiila on Suomessa jo nyt kestämättömällä tasolla, eikä sitä ole todellakaan varaa kiristää millään veroluonteisilla maksuilla. 

Haluan korostaa, että en mitenkään vastusta julkista liikennettä tai sen kehittämistä. Minusta on hienoa, että ilman autoa pystyy käymään töissä ja hoitamaan asioita. Yhtä lailla minusta on hienoa, että niin pystyy tekemään autolla, koska niin moni myös joutuu tekemään. Silti on epärealistista kuvitella, että taannoisen itseni kaltaiset työntekijät, vuorotyöntekijät, paljon tavaraa töiden takia kuljettavat, töissään autoa tarvitsevat, perheelliset tai aktiivisesti harrastavat ihmiset voisivat luopua autoistaan vain ruuhkamaksujen takia. Eivät he voi. Ruuhkamaksut olisivat heille vain ja ainoastaan työnteon lisävero. Lisäveron kannattamisessa ei ole sinänsä mitään väärää, mutta toivoisin myös ruuhkamaksujen kannattajien tunnustavan edellä mainitun tosiasian. 

En myöskään kannata mallia, jossa ruuhkamaksuilla (tai lippu- tai verotuloilla) rakennetaan kaikkia kolkkia kaikkina vuorokaudenaikoina palvelevaa joukkoliikennejärjestelmää. Se ei olisi tarkoituksenmukaista, vaan todella vastuutonta verovarojen tuhlausta. 

Lopuksi haluan sanoa, että tulen ankarasti vastustamaan ruuhkamaksuja Espoossa. Toivon, etteivät muutkaan kaupungit ota niitä käyttöön ja sillä tavoin ammu itseään jalkaan – ja samalla muita lähiseudun kuntia ja kaupunkeja yhtä lailla. 

Noin muuten olen sitä mieltä, että autot kuuluvat teille.  

-Pekka