Toki kallehin on vapaus – aate taustallani

Tässä sitä nyt ollaan, ehdolla Espoon kaupunginvaltuustoon! Hieno tunne – mutta samalla väistämättä uusi ja jännittävä. Tässä kirjoituksessa avaan poliittista ajatteluani ja taustaani politiikassa. 

Nämä kunnallisvaalit ovat ensimmäiset varsinaiset vaalit, joissa olen ehdolla. Aiemmin olen ollut ehdolla lähinnä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa syksyllä 2019 – nuo vaalit toki menivät omalta osaltani hyvinkin menestyksekkäästi, kun tulin Aallon Kokoomuksen listan ääniharavana valituksi edustajistoon. Politiikka, vaalit ja vaikuttaminen sen sijaan ovat kiinnostaneet jo pitkään – Kokoomusnuoriin liityin 15-vuotiaana joulukuussa 2013, ja tuolle matkalle on mahtunut jos jonkinlaisia luottamustoimia, tapahtumia, vaalikampanjoita ja upeisiin ihmisiin tutustumista. Tämä kaikki siitä huolimatta, että ennen näitä vaaleja en ole pyrkinyt aktiivisesti eteenpäin politiikassa, vaan fokukseni on ollut ennemmin opinnoissa. Yhteiskunnasta ja politiikasta olin kiinnostunut jo aiemminkin. 

Mutta miksi politiikka veti nuorta puoleensa? 

Alkuperäistä syytä on vaikea sanoa näin monen vuoden jälkeen, mutta yhteiskunnan tekeminen paremmaksi on aina kiehtonut minua. En voi myöskään kieltää, etteikö politiikka “peleineen” ja kirjoittamattomine sääntöineen vähän kiehtoisi – vaikka en siltä osin sen nykytilaa täysillä arvostakaan. Asioita on joka tapauksessa helpompi muuttaa, kun ne ja tavat vaikuttaa niihin ovat tuttuja – ja puhtaalla omallatunnolla voin sanoa olevani politiikassa mukana vaikuttamisen palosta, vaikka en ammattipoliitikoksi tähtääkään – ainakaan vielä hyvään toviin. Poliittisina esikuvinani pidän erityisesti heitä, jotka ovat rohkeasti puolustaneet arvojaan ja oikeina pitämiään asioita myös vaikeina aikoina – hyvä esimerkki tällaisesta poliitikosta on Ben Zyskowicz. 

Entä miksi Kokoomus? 

Tässä kysymyksessä yksi syy oli ylitse muiden: vapaus. Ennen kaikkea yksilönvapaus, ja ennen kaikkea negatiivinen yksilönvapaus. Negatiivinen yksilönvapaus tarkoittaa yksilön vapautta jostakin: sorrosta, holhouksesta, verotuksesta, pakottavista yhteisöistä – mistä vain, mitä yksilö ei osakseen halua. Yksilöt ja heidän yrityksensä tietävät kyllä, mikä on heidän hyvinvoinnilleen parasta – valtion ei tule rajoittaa vapautta tavoitella sitä muuten kuin siltä osin, kuin se loukkaa muiden vastaavaa vapautta. 

Minä uskon, että yksilön positiiviset vapaudet, eli vapaudet johonkin, kuten itsensä toteuttamiseen, unelmiensa tavoittelemiseen ja hyvinvointinsa maksimoimiseen juuri kullekin yksilölle sopivalla tavalla toteutuvat parhaiten, kun negatiiviset vapaudet ovat kunniassa. Toki kannatan esimerkiksi valtion toteuttavan moniakin sen nykyään toteuttamia tehtäviä, mikä väistämättä johtaa verotuksen hyväksymiseen, mutta edelleen idealistinen ajatukseni säilyy siltä osin, että näen matalamman verotuksen itsessään arvokkaana. 

Verotus on toki vain yksi osa politiikkaa, mutta ohjaavuudessaan ja aatteellisuudessaan tärkeä sellainen. Minusta verotuksen pitää olla siltä osin kannustavaa, että sen painopiste siirtyy hyödyllisistä asioista, kuten työstä ja yrittämisestä, haitakkeisiin, kuten päihteisiin ja saastuttamiseen. Jonkin verran painopistettä voisi siirtää myös omistamiseen, sillä se ohjaisi kansantalouden tasolla omaisuuseriä niihin käsiin, jossa ne tuottavat eniten lisäarvoa – ja tämä olisi tietysti kaikkien etu. Kunnallisveroa mieluusti laskisin, mutta se ei ole Espoossa lähitulevaisuudessa realistista kaupungin taloustilanteen vuoksi. Vastaavasti kunnallisveron laskun paikkaamiseksi kiinteistöveron nostoa, erityisesti rakentamattoman tonttimaan osalta, olisin valmis harkitsemaan, sillä tyhjän tonttimaan makuuttaminen kasvavassa kaupungissa on kaikkien tappio.  

Kokoomukseen päätymiseen oli muitakin syitä, enkä olisi voinut (enkä voisi vieläkään) kuulua mihinkään muuhun suomalaiseen puolueeseen myymättä periaatteitani rankasti. Vapauskäsityksen lisäksi minua miellyttäviä asioita Kokoomuksessa olivat (ja ovat) markkinatalous, länsimielisyys, EU-mielisyys, sivistyksen arvostus, individualismi, kunnianhimo, ideologinen tausta, selkeä talouslinja, rationaalinen ilmastopolitiikka ja terve isänmaallisuus. 

Minulle ehdottoman tärkeitä, lähes koskemattomia arvoja ovatkin länsimaisen yhteiskunnan peruspilarit, kuten sananvapaus, demokratia, oikeusvaltio ja yksilön kunnioittaminen. Kokoomuksessa ehdottomasti lähes kaikki kohtaamani ihmiset ajattelevat näistä arvoista samoin, mikä on palauttanut uskoani maailmaan näinä sekavina vuosina. Olen kauhulla seurannut näitä perusarvoja polkevien diktatuurien, kuten Kiinan, taloudellista ja maailmanpoliittista nousua viime vuosina. Tilannetta ei ole lainkaan parantanut Yhdysvaltojen ulkopoliittinen passiivisuus ja sisäinen hajaannustila, johon onneksi lienee nyt luvassa muutosta.  

Länsi- ja EU-mielisyys sekä terve isänmaallisuus kulkevat hyvin käsi kädessä vapauskäsitykseni kanssa, sillä länsimaiset yhteiskunnat ovat nähdäkseni vapauden kestävimpiä ja perimmäisiä linnakkeita. Kuten Frans Emil Sillanpää osuvasti Sillanpään marssilaulussa tiivistääkin: Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus. 

Toivottavasti tämä kirjoitus avasi aatettani ja ajatteluani. Jos jokin jäi askarruttamaan, tai muuten herää mitä tahansa ajatuksia tai kysymyksiä, älä epäröi ottaa yhteyttä! 

Blogini seuraava osa Espoosta ja omasta suhteestani Espooseen julkaistaan näillä sivuilla pian!

-Pekka